Talonmiehen asunnosta reserviläisten päämajaksi – Pienten koulun historiaa jäsenemme kertomana
Lauantaina 6.2 Liperin Reserviyhdistykset pitivät avoimet ovet talkooväen kartoittamiseksi Liperin vanhalla pienten koululla. Liperin kunta luovutti pienten koulun liperiläisten yhdistysten käyttöön syksyllä 2020 ja nyt remontti on alkamassa. Reserviyhdistykset saivat käyttöönsä entisen talonmiehen asunnon, joka sijaitsee pienten koulun yhteydessä.
Liperin Reserviläisten jäsenelle Juha Hartikalle paikka on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Hän eli lapsuutensa kyseisessä asunnossa, isänsä ollessa töissä koululla: ”Isäni oli talonmies, ja muutti perheensä kanssa tähän heti koulun valmistuttua vuonna 1959. Synnyin itse samana vuonna. Asuimme tässä kunnes täytin 6 vuotta, muutimme sitten vaiheittain pienestä asunnosta isompaan, tuohon koulun viereen asumaan.”
Koulu ja sen ympäristö ovatkin olleet Hartikalle tuttu paikka nuoresta iästä alkaen. Myöhemmin Hartikka teki myös itse talonmiehen tehtäviä isänsä apuna. ”Vartuttuani, 15-vuotiaana ja sitä nuorempana, toimin itse talonmiehen sijaisena. Kouluaikanakin työskentelin viikonloppuisin ja kesäisin täällä”, hän kertoo.
”Muistan, kuinka talvet olivat jatkuvaa lumitöiden tekemistä. Isän piti kolata koko koulun piha käsin, eihän kunnalla siihen aikaan ollut koneita. Myöhemmin tuli yksi traktori käyttöön, mutta sillä oli niin kiire kiertää kunnan muita kiinteistöjä että harvemmin se tänne kerkisikään. Talvisin jäädytimme tuohon etupihalle luistinradan asukkaita ja oppilaita varten”, Hartikka muistelee arkeaan talonmiehen perheessä.
Pientä huoneistoa ja koko koulua lämmitettiin puulla ja sen vuoksi halkoja saikin kantaa pannuhuoneeseen ympäri vuoden: ”Talo oli puulämmitteinen ja koko takapiha toimi halkovarastona. Lämpimällä kelillä halkoja kului noin kuutio, pakkasella sitten tarvittiin useampi kuutio koivuhalkoa päivässä. Koko koulu ja myöhemmin terveystalokin lämmitettiin sillä samalla puulla, kärräsimme sitä käsin varastosta pannuhuoneeseen. Myöhemmin oli paljon helpompaa, kun öljylämmitys otettiin käyttöön”, Hartikka kertoo.
Talonmiehen tehtäviin kuului tarkkailla koulua ja sen tilaa, ja sen huomasi asunnosta. ”Eteisessä oli seinällä sarja hälytysvaloja ja ne olivat siihen aikaan todella nykyaikaisia ja uutta. Anturit hälyttivät jos pannuhuoneessa oli jotain huomauttamista. Alussa seurattiin hälytysvaloja, mutta sitten koulun ylläpitotehtävät alkoivat mennä rutiinilla. Kun olin parin vuoden ikäinen, isä käänsi hälytysvalot pois päältä, ei hän niitä enää tarvinnut, kun tiesi ilman niitäkin miten tuli toimia”, hän muistelee.
Hartikan perheen jälkeen talonmiehen asunnossa ehtivät elää ainakin pari muuta perhettä. Myöhemmin pieni huoneisto muutettiin apukoulun luokkahuoneeksi, ja sellaisena se toimikin loppuun asti.
Pienten koulun vilkas arki päättyi kymmenisen vuotta sitten, ja sen jälkeen koulu on ollut tyhjillään. Sulkemisen aikaan Hartikka itse asui jo muualla, mutta muistelee lapsuuttaan koulussa aika ajoin: ”Muutamia opettajia tässä kansakoulussa oli, yksi luokanopettaja per luokka. Aluksi he olivat pienessä, alkuperäisessä opettajanhuoneessa. Hyvin mahtuivat sinne silloin. Luokat olivat isoja, 40 oppilasta ja koko huone täynnä pieniä pulpetteja. Silloin vielä opettajia kunnioitettiin ja kuri oli kovaa.”
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin Hartikka on tyytyväinen kun lapsuudenkoti saa jatkaa aktiivisessa käytössä, tällä kertaa reserviläisyhdistysten toimesta: ”Oli hauska yllätys, jotta vanhasta asunnosta tulee nyt reserviläisten päämaja. Se oli hauska, paikallinen sattuma. Olen myös itse aktiivinen reserviläinen ja MPK:n toimija. Hienoa saada yhteinen harrastetila maanpuolustuksesta kiinnostuneille.”
Liperin Reserviyhdistykset remontoivat asuntoa helmi-maaliskuun ajan. Tarkat päivämäärät löytyvät tapahtumakalenterista. Jos talkoisiin osallistuminen kiinnostaa, ota yhteys reserviläisten puheenjohtajaan Jesse Kallioon (jesse.kallio @ gmail.com) tai upseereiden puheenjohtajaan Antti Pietariseen (antti.pietarinen @ gmail.com).